12. syyskuuta 2017

8 fiilistä kerralla

Kuinka vaikeaa onkaan aina avata bloggeria useamman avaamattoman päivän jälkeen? Oon kyllä availlut sivua ja kuvakansioita, mutta aina jokin toinen asia on vienyt mun huomion. Jouduin pitämään itselleni pienen ajatushetken sen parissa, että haluanko edes enää blogata vai tuleeko mun sisältä vain jokin pakko asiaan. Bloggaamiseenkin rutinoituu liian helposti ja välillä ei tule ajatelleeksi, että mikä oikeasti motivoi siellä taustalla. Porissa asuessa bloggaaminen oli paljon helpompaa kun vapaa-aikaa tuntui olevan paljon enemmän kuin nyt Helsingissä. Oliko bloggaaminen siis vain tietynlaista täytettä muuten tyhjään kalenteriin vai oikeasti intohimo? Tälläisiä asioita siis pyörittelin kokouksessa itseni kanssa ja pitkän pohdinnan jälkeen totesin vain ottavani turhan ison stressin rakkaasta harrastuksesta, jolla ei ole deadlineja tai pakkoja tehdä jotain vain pakon takia. Joten bloggaaminen jatkuu edelleen, mutta en ota stressiä postaamattomista viikoista vaan teen tätä siitä vanhasta tutusta syystä; omasta rakkaudesta bloggaamiseen ja omien ajatuksien jakamiseen. 

Aikoinaan kokosin aina noin kuukauden välein niitä pieniä arjen positiivisuuksia, mutta edellisestä sellaisesta on aikaa jo aivan liian kauan. En kuitenkaan nytkään kirjoita niitä positiivisuuksia vaan ihan viimeaikaisia fiiliksiä, joita mulla on ollut. 

Yksi päällimmäisistä fiiliksistä kiteytyy hyvin tekstiin, jonka laitoin mun ystäville snäpissä. Kirjoitin vihdoin löytäneeni opinnot, jotka tuntuvat ihan täysin omilta. Ollaan nyt jo ensimmäisen kuukauden aikana saatu kokea niin paljon mahtavia juttuja ja tunneilla istuessa kokee oikeasti inspiraatiota sekä innostusta valitsemaansa alaa kohtaan. 

Toisaalta mua myös kaduttaa, etten lähtenyt toteuttamaan unelmaani jo aiemmin. Kaduttaa se kaikki itsensä epäileminen ja suuren muutoksen pelkääminen. Kaduttaa, että jämähdin liian pitkäksi aikaa paikalleni vaikken ollut onnellinen siinä. 

Lyhyen ajan sisällä on tapahtunut niin paljon mahtavia juttuja, että välillä pelkään herääväni vain kauniista päiväunesta. Osa asioista on oikeasti sellaisia, etten olisi koskaan edes osannut unelmoida niistä. En edes tiennyt haluavani niitä asioita ennen kuin vasta hetki sitten. 

Olen kasvattanut luottoa omaan osaamiseeni ja muutenkin itseeni. En edes tajunnut olleeni näin epävarma itsestäni kunnes huomasin vähätteleväni ja epäileväni itseäni jatkuvasti. Mä olen omalla kovalla työlläni saavuttanut niin paljon lähiaikoina ja huolimatta omista epäilyksistäni on mun työ myös tuottanut toivottuja tuloksia. 

Olen pelännyt iloita liikaa onnistumisista ja mahdollisuuksista, koska se pieni pessimisti mun sisällä sanoo niiden silloin katoavan. Nöyränä ja kiitollisena siis pyrin ottamaan vastaan sen kaiken hyvän, jota mulle on suotu lähiaikoina. 

Nukkunut väsymystä, joka syntyy kaikesta tästä uudesta elämässä. Mun arjessa ei ole monikaan asia pysynyt samana verrattuna kevääseen, siksi bloggaaminenkin tuntuu paljon vieraammalta kuin koskaan aiemmin. Moni muukin aiemmin arkipäiväinen asia tuntuu erittäin kaukaiselta. Vie ehkä aikansa tottua uuteen rytmiin elämässä ja saada mahdutettua siihen kaikki haluamansa asiat. 

Olen viettänyt ihania ja rentouttavia jutteluhetkiä vanhojen ja uusien ystävien kanssa. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun saa jakaa omia juttujaan ja kuulla ystävän juttuja kahvikupposen äärellä. Olen tavannut niin paljon huippuja ihmisiä muutettuani Helsinkiin ja tietenkin ollut kiitollinen mulle rakkaiden ihmisten loppumattomasta tuesta. Tuntuu niin rakastetulle, kun jakaessaan omia fiiliksiään saa tsemppiviestejä ja että välimatkoista huolimatta tuntuu kuin ystävät olisivat ihan vieressä. 

Oppinut joka päivä jotain uutta itsestäni, koulustani tai uudesta asuinkaupungista. Nämä kaikki tulevat tuomaan vielä monia uusia oivalluksia matkan varrella enkä voi edes kuvitella, mitä kaikkea vielä tulee vastaan. 
Sellaisia fiiliksiä kuulunut viime aikoihin mun pään sisällä ja kuten huomaa, on monet täysin vastakkaiset fiilikset myllerryksessä keskenään. Ehkä nämä fiilikset aikanaan tasoittuvat ja ehdin keskittymään paremmin sen sijaan, että ajatus kulkee valonopeudella. 

Ps. Erään suomalaisen saippuasarjan fanit saattavat tunnistaa, millä kadulla 'turistit' kävivät napsimassa kuvia. Vinkkinä niille, jotka eivät ole faneja, että Huvilakadulla on ihan älyttömän kauniita rakennuksia. Keltainen ei vain sopinut mun erittäin vaaleanpunais -painoitteiseen asuun. 

Millaisissa fiiliksissä teidän viikko on alkanut? ♥

8 kommenttia :

  1. Suloinen ja sun näköinen asu! Vaaleanpunainen sopii kyllä niin täydellisesti taustaksi :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Vaaleanpunainen ja muut pastellit on aina ihania taustalla :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia, Helsinki ja Helsingin ihanat kadut <3 Upeaa, että olet löytänyt oman juttusi pariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ♥ Helsingissä on kyllä aivan liikaa ihania katuja!

      Poista
  3. Ihanat kuvat!😍 Ja noi kaikki fiilikset (varsinkin blogista) ovat ihan ok, toisinaan on ehkä hyvä kyseenalaistaa omaakin tekemistä, koska sitä kautta toivottavasti löytää jopa uutta potkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavasta kommentista ♥ Oot kyllä ihan oikeassa, että omaa tekemistään on hyvä kyseenalaistaa ja pohtia oikeita syitä tehdä niin :)

      Poista
  4. Ihana kun oot tykännyt opiskelusta! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan lähteä opiskelemaan :) Bloggailet kun siltä tuntuu, nyt koulu ja muut asiat ovat tärkeämpiä. Ihana kun teit tälläisen postauksen ja nää kuvat on niin kivoja, mäkin tykkään juuri tuosta alueesta :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ♥ Tuo alue on kyllä niiiiiin kaunis!! Harmittaa tosin se, että tuntuu ettei blogin lisäksi edes kameraan ole saanut aikaiseksi tarttua vaikka niistä molemmista tykkää kovasti, varsinkin hetken ajateltua tajusi kuinka paljonkin vielä :D

      Poista

Blog design by Get Polished | Copyright 2016